fake it till you make it

Aika kiitää taas hurjaa vauhtia... jostain syystä enenevä yötuntien lisääminen päivän aktiiviseen osaan ei tunnu tuovan lisää aikaa vaan pikemminkin nopeuttaa sen kulkua entisestään. En jaksa mitään juontoja, tai no katsokaa miten pitkät hiukset mulla melkein on.

villatakki vero moda mekko miss selfridges kengät bianco


paita the wardrobe toppi warehouse/elle-kylkiäinen (...) hame H&M rintaliivit New Look
(noi olkaimet on olennaiset)

& n. tän verran mulla yleensä on sanottavaa tänne.
Voisin kyllä vuodattaa vaikka mistä mutta tää bloggaus tekstilajina kiinnostaa vielä vähemmän kuin oikea journalismi. Ehkä voisin oikeesti *hyväksyä itseni* ja alkaa kirjoittaa just niinku kirjottaisin normaalistikin :-----) koska en viide aina esim. pohtii kenkiä mitään sataa riviä jossain lj:ssä. Tosin oikeasti olisi ehkä parasta keskittyä ottamaan taiteellisia kuvia, koska ei mun asutkaan taida olla paljon valituksiani jännittävämpiä... ja olette varmaan jo nähneet kaiken mitä omistan.

on top of the world you get nothing done

Olen koko syysloman alkupuolen yrittänyt siivota, mutta sosiaalinen elämä on aina mennyt edelle... tässä asut joita kolme eri ystävääni näki :D

maanantai:
villapaita mummon ullakolta (en sentään ottanut sitä iskän porokuvioitua!), sukkahousut H&M
Maanantaina kokoonnuttiin bestixeni kanssa litkimään Pepsiä ja kuvaamaan meidän kissaa. Päälle 50 kuvasta n. 4 onnistui, vaikka meillä oli ihan järkkärikin käytössä :---)

tiistai:
paitamekko H&M neule tuliainen? farkut Only laukku Accessorize

(&kaulassa Kalevala-korun sydän, jonka sain pikkuveljeltäni joululahjaksi joskus kymmenenvuotiaana :') ) Tiistaina kohtaamani kaveri olikin sellainen, jonka kanssa ei oltu pariin vuoteen nähty. Vaatteita valitessa oli vaikea tunne, että mitkäköhän vetimet antaisivat minusta mahdollisimman oikeellisen kuvan... onneksi paljon valinnanvaraa ei ollut! Rupesin kuitenkin miettimään, millainen asu tiivistäisi pukeutumistyylini, eikä kyllä ole aavistustakaan. (Farkut ja huppari -päiviä ei vaan lasketa.) Millainen mun tyyli edes on?

Eilen mööttailin yhtä koulukaveriani jäätelön ja maitojuomien merkeissä. Totesin myös, että nuo shortsit eivät kyllä tule enää ulos kaapista ennen kuin koipeni ovat vähintäänkin mallinmitoissa....

Nyt kiidän töihin eli - siivoamaan! Maksaisipa joku siitä palkkaa täällä omassakin kolossa...

viikkokatsaus

Väsyttää liikaa enkä viihdy missään vaatteissa, oon vaan pukeutunut niin rumasti ja yhdentekevästi kuin osaan. En jaksa muutenkaan kirjoittaa tänne, onneksi alkoi syysloma, ehkä sit.

don't say you're easy on me; you're about as easy as a nuclear war

Mun Internet-yhteys toimii hyvin epäluotettavasti joten yritän olla nopea :--)

Ihan kuin mustissa vaatteissa ei olisi tarpeeksi värinsäätöongelmia, violetti tukka on ilmeisesti jotain vielä kryptisempää napata kameralla. Kaksi ekaa kuvaa kameran eri valkotasapainoasetuksella, kolmanteen oon yrittänyt muokata miltä sävy näyttää luonnossa... paitsi että se on vähän tummempi... ja ehkä vähän sinisempi... ehkä vähän kirkkaampi myös! Ja siinä on valkoisia raitoja jotka on oikeestaan ihan söpöjä. (Onneks oon taidokas toistoposettaja!)

ps. oikeesti mun kulmakarvat on ihan kokonaiset D:

"pitkä"hiuksisuudesta

Olin juuri karkottamassa juurikasvuani vaalennusaineella ja ihmettelin, miten värinlevitys tuntui niin vaikealta, olenko unohtanut hiustenvärjäysten taidon? Sitten hogasin, että tämä on ensimmäinen kerta kun hiukseni ovat itse värjätessä olleet näin pitkät.... tuota.... KOSKAAN. Liekö sattuma, intuitio vai jopa jokin viisauden hitunen joka on tähän mennessä saanut minut hakemaan apua pidempien hiusten värjäykseen. Tajusin myös, että ehkä tämänpituisille voisi jo alkaa soveltaa sitä "juurikasvu jakaus jakaukselta" -tekniikkaa eikä lyhyille hiuksille soveltuvaa huoletonta "länttään värin päälaelle ja hinkkaan ympäriinsä, kyl se siitä" -toimintamalliani; tästäkin syystä olisi ehkä helpompaa antaa jonkun muun toimittaa värjäys. Tätäkö pitkähiuksisuus merkitseekin: etten voi enää itse värjätä hiuksiani? :'(

Nyt joku varmaan tuhahtelee sille, että kutsun hiuksiani pitkiksi, ja myönnän että väite voi olla hieman harhaanjohtava. Tässä kontekstissa viittaan sillä kuitenkin siihen, että hiukset ovat minulle pitkät. Lyhyen kastista ne ainakin ovat liukuneet pois, käytänhän pitkähiuksisen hiusmallia. (Sikäli kuin tätä coolista polkkatukasta ylikasvanutta lättäkasaa voi hiusmalliksi sanoa... olen todella huono käymään kampaajalla.)

Uusi pituus on tuottanut muitakin ongelmia: hiuksia on aina pakko laittaa (vaikka vain harjata - blogia kirjoittaa siis ihminen, jonka elämässä tätä on kausittain harrastettu ehkä kerran kuukaudessa ;D) tai sitten turvautua joko isoon klipsiin tai pipoon. Pipo on esiintynyt myös tanssitunneilla pehkoa hillitsemässä, kun en ole vieläkään oppinut että hiukset pitäisi laittaa kiinni - tähän mennessä joko pituus, rankka tupeeraus/lakkaus/molemmat tai jonkinlainen pinniviritelmäkampaus on yleensä pitänyt hiukset poissa kasvoilta ilman, että tanssitunnille mennessä on tarvinnut erikseen vaivautua.

Tällä hetkellä olen lievässä identiteettikriisissä hiusteni suhteen - kasvattaa vaiko leikata? Jännittävä leikkaus nyt vai elovenaletit vuoden päästä? Jos jatkan kasvattamista, jatkanko vain koska en halua luovuttaa; jos leikkaan, luovutanko vain koska olen kärsimätön? Värin suhteen on meneillään vastaava pohdinta: jatkaako blondilinjalla vai värjätäkö? Entäs kun jos sen blondin haluaakin takaisin ja edessä on monen vaalennuskerran pituinen oranssinkellertävä tuskanjakso?

Nojoo, hiuspohdinta on sellaista loputonta jahkailua että ehken vaivaa teitä sillä enempää. Pituuden jätän kai hautumaan (kasvatus jatkuu asiaa pohtiessa ja leikatahan voi milloin tahansa), mutta väriin on tulossa ainakin lyhytaikaista muutosta, näette sitten :)